Ensimmäiset päivät saarella vuosimallia 2010

Väsynyt, mutta onnellinen

Pääsimme Mansaarelle edellä aikataulusta. Saavuimme Imminghamiin 29.5. illalla ja kotijoukot selvittivät Douglasiin lähtevien yölauttojen lähtöajat. Koska Heyshamista lähti yksi lautta kello 2.15 kohti Douglasia, päätimme ajaa yön pimeinä tunteina Englannin halki Imminghamista Heyshamiin. Matkalla minulla oli vähän höntti olo ja kartturin hommat menivät välillä vähän reisille, mutta ehdimme silti lauttaan juuri sopivasti. Arvelimme, että lipun vaihtaminen aikaisempaan lähtöön olisi ollut hankalaa, mutta me pääsimme suoraan sisään. JiiHaa!

Lauttamatka meni nukkuessa erittäin epämukavassa asennossa, mutta Douglasin sataman aamuaurinko kruunasi koko epämukavuuden. Koko kaupunki kylpi kauniissa auringonpaisteessa ja oli mukava katsella lautan kannella ensikertalaisten ihastuneita ilmeitä.

Ensimmäinen vuorokausi menikin minulta nukkuessa. Jotta matkanteko ei olisi liian helppoa ja yksinkertaista, olin onnistunut hankkimaan vatsataudin. Minulle ei siis ollut paljonkaan hyötyä ylimääräisestä vuorokaudesta saarella, mutta onneksi Matkaaja pääsi nauttimaan saaren annista aurinkoisella kelillä. Toisaalta, sunnuntai oli hyvä päivä nukkua, koska tiedossa ei ollut vielä harjoituksia tai ajoja.


Kotiaamupäivä, harjoitusiltapäivä

Maanantai aamu koitti myös hyvin aurinkoisena, mutta minun oli pakko jäädä mökille toipumaan. Niinpä Matkaaja suunnisti kohti Castletownia ja Billowncircuitia, jossa ajettiin PreTTClassic-kisat. Saarelle lensi myös pari poikaa, Sähkäri ja Seilori. Heille emme olleet kertoneet, että olemme jo saarella, joten Matkaaja järjesti pojille yllätyksenä ilmaisen kuljetuksen mökille. Alkuperäinen suunnitelmahan oli, että me tulisimme saarelle vasta poikien jälkeen. (Miehen iässä ne kyllä jo on, mutta mulle ne on aina poikia:-) Yllätys oli ilmeisen mieluinen.

Iltapäivään mennessä olin jo niin hyvässä kuosissa, että poikien nukkuessa, kävimme Matkaajan kanssa haistelemassa vähän TT-ilmapiiriä radan vuoristo-osuudella. Siellä mentiin isoa lujaa ja välillä myös kokeiltiin muiden motoristien kanttia. Emme me, vaan motoristit toisistaan. Tulinpahan taas todenneeksi, että hulluus tarttuu. Varsinkin vauhtihulluus. 

Illan vietimme Kirk Michaelin paikallisessa pubissa seuraten ensimmäisiä harjoituksia. Sivuvaunuluokan ensimmäisistä harjoituksista on videokooste tarjolla You Tubessa. Jostain syystä Tim Reeves purkkiorjineen ei ollut mukana harjoituksissa. Mahtaakohan herraa harmittaa maailmanmestaruuden menettämien Päivärinta/Karttialalle niin paljon, ettei kypärä enää mahdu päähän?-) Tähän tulokseen me tulimme pubiparlamentissa, kun poikia ei näkynyt.

Lepopäivä tai sitten ei

Tiistai avautui harmaana ja sateisena. Aamupäivällä näytti siltä, ettei illan harjoituksia tulla ajamaan huonon sään vuoksi. Päätimme Matkaajan kanssa lähteä rantakävelylle sänkyyn tarjoillun aamiaisen jälkeen. Elämys oli melkoinen. Mökillemme johtavaa tietä vastapäätä on Glen Wyllinin leirintäalue, joka on aivan meren vieressä. Alueella on paljon erilaisia julkisia kävelypolkuja, joista yksi johti korkealle leirintäalueen yläpuolelle. Kävelin sisukkaasti pitkin polkua, jonka oikealla puolella oli usean metrin äkkijyrkkä pudotus ja vasemmalla äkkijyrkkä nousu. Puolivälissä matkaa meinasin iskeä hanskat tiskiin, mutta sisulla kävelin polun loppuun asti. Eipä tarvitse mennä Linnanmäelle tänä vuonna tai välttämättä edes ensi vuonna.

Ilta meni mökillä levätessä ja toipuessa. Pojat ja Matkaaja menivät pubiin katselemaan toisia harjoituksia. Ihana rauha!